Ensin aloin luoda uutta blogia, mutta muistin että onhan minulla tämä vanha, jonka olen pari vuotta sitten kanin hommatessani sille tehnyt. Tarkoitus oli pitää kirjaa elämästä kanin kanssa, mitä odotin ja mitä sitten kuitenkin tuleman piti. Valitettavasti luonani asuu (omasta) mielestäni muitakin kiinnostavia eläimiä, joten blogin rajaus pelkästään kanin käyttöön lähinnä ärsytti. Niinpä se lopulta jäi ihan lähtöviivalle ennen kuin ehti alkaakaan.
Eläintaustaani
Tällä hetkellä kotona pyörii siis kaksi sekarotuista koiraa, kani (rodultaan venäläinen), bengalinkissa sekä kaksi afrikkalaista kääpiöhiirtä. Nyt tuntuu siltä että kiintiö on täynnä. En tiedä onko se opittu tapa vai mikä, että niitä elukoita pitää haalia tupa täyteen. Aina olen kuullut asuvani eläintarhassa, mikä taitaa olla aika tuttua monelle myötäeläjälle. Lapsuudessa meillä oli koiraa, kissaa, kani, undulaatteja sekä seeprapeippoja ja kaloja. Kaikki ei tietenkään yhtäaikaa, mutta aika hyvin limittäin. Eläinlaji ei juurikaan pysynyt samana koiraa ja undulaattia lukuunottamatta. Ehkä tästä on jäänyt itsellekin tietynlainen eläinlajien kokeilunhalu. On minulla ollut akaattikotiloa ja rottaa myös, mutta undut ja koirat ovat näistä eniten kiehtoneet.Lisäksi ammatin ja opiskelujen puolesta olen pitänyt järkevänä ajatuksena, että kerran haluan elää eläinten keskellä, voin kokeilunhaluisena yhtä hyvin tutustua uusiin lajeihin sillä marginaalilla mitkä minulle soveltuvat. Asiakkaita on huomattavasti helpompaa neuvoa kun on omakohtaista kokemusta eikä vain kirjatietoa ja muilta kuultuja viisauksia. Fretti esimerkkinä olisi hyvin mielenkiintoinen eläin, mutta sellaista en varmaankaan tule koskaan laittamaan. Nyt se ei vain tunnu omalta, ja on se eläimenä aivan eri sfääreissä hoitaa ja ylläpitää kuin vaikka rotta. Esimerkiksi jos minulla ei koskaan olisi ollut koiraa, sellaisen miettimistä harkitsisin paljon kauemmin kuin tässä tilanteessa, kun niitä on ollut koko elämän.
En sano että mitään eläintä voi noin vain laittaa, kyllä aina täytyy miettiä myös onko elämässä oikeasti sijaa juuri nyt sekä tulevaisuudessa, mutta tärkeä on huomioida lajiominaisuudet (tietyissä lajeissa vielä eri rodut) joihin on toden totta syytä tutustua huolella uutta lajia valitessa. Toiset vain ovat lemmikkeinä vaativampia, ja parhaimmillaan elävät toistakymmentä vuotta.
Ammatiltani olen klinikkaeläinhoitaja. Olen myös opiskellut eläinhoitolanpidon sekä eläinkaupan osaamisalaa sen verran, että kyllä niistä varmasti jo tutkinnon saisi kun vähän vielä kertaisi.
Työskentelen päivystävällä eläinklinikalla lähinnä viikonloppuisin. Työhöni kuuluu (klinikan ylläpidollisten hommien lisäksi) lähes pelkästään päivystyspotilaita. Pidän työstäni, ja voin joskus kertoa sen sisällöstä vähän tarkemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitoksia!