Arkea kanin kanssa, ja sylikoulutusviisauksia

Nyt voisi sanoa että arki on kanin kanssa alkanut ja ollut jo hyvän aikaa käynnissä. Siitä on tullut osa perhettä eikä enää pitkään aikaan ole tullut hoksattua että: "ainiin meillähän on nykyään kanikin".


                                        Mitäs kaikkea meillä on mennyt..
Puhelimen laturinjohto, epilaattorin johto, kosketinsoittimien johto, jouluvalojen johto, seinästä tapetinpalanen... Siinä taisi olla kaikki ellen ihan väärin muista. Luojan kiitos johdot eivät olleet seinässä. Omaa huolimattomuutta. Lisäksi kerran vähän keskusteltiin neidin kanssa onko hän sylissä niin kauan kuin itse haluaa vai niin kauan kuin minä haluan. Taisteluarpia jäi mutta voitin sodan, ja nykyäänhän tuo antaa nostaa itsensä syliin ongelmitta, ja on siinä kiltisti niin kauan kuin tahdon. Pakottamisen lisäksi olen ehdollistanut tytön odottamaan niitä hetkiä. En tiedä miten edellisellä omistajalla tuli syliin, mutta ainakin minun kanssa on hermoja koetellut tämä tytsy.

 Ja ihan perus ehdollistamisella sain siitä kiltin sylivauvan: aina syliin ottaessa tarjosin sille erikoisherkkua mitä ei koskaan muuten saa. Aluksi tyttö oli aika jäässä eikä suostunut kannettavana ollessa syömään mitään, joten laskin alas ja annoin herkun sen jälkeen. Ne hotkittiin nopeasti, ja Amie tottuikin nopeasti siihen että sylireissun jälkeen on tulossa herkkua, ja nyt estot ovat hävinneet ja ahne kun on niin vetaisee herkut jo sylissä ollessaan. :)   Tietysti siinä vaiheessa kun kani ei vielä ole ymmärtänyt miksi se voi myös nauttia sylissäolosta ja olla rauhallisin mielin, pitää pitää huoli siitä ettei se rimpuilemalla saavuta poispääsyä. Itse olin tarkka myös irtipäästämisessä: myöskään siinä ei saa rimpuilla. Laskin Amien maahan niin että kumarruin lattialle kani sylissä, painaen sen selkää mahaani vasten. Jos se koetti potkia, pystyin pitämään siitä kiinni litistämällä sitä itseäni vasten. Näin ei tarvinut rimpuilla ja pelleillä jalkojen kanssa, vaan kanin jalat pystyivät olemaan lattiaa vasten. Sitten kun rimpuilu loppui, löysäsin otteen ja nousin kanin päältä, jolloin se ei ehtinyt rimpuilla, tai tarvinut edes yrittää.  
 

Kuvassa Amie on sylissä nyt vinossa, mutta normaalisti asento on kanin selkä vatsaani vasten-> siitä kumartuminen alas jolloin saat laskettua kanin lattialle, mutta pidettyä sitä yhä kiinni rimpuilun varalle.

Koirat ja kani alkaa tottua toisiinsa

Amien kanssa on edistytty tosi paljon. Kynnet kyllä ovat aika pitkät ja ne pitäisi kohta päästä leikkaamaan, mutta odotus ja kärsivällisyys alkaa palkitsemaan. Koiratkin pystyvät olemaan ihan rauhallisina ja makaamaan vain vaikka kani hyppisi vieressä. Tänään Amie tuli ensimmäistä kertaa sänkyyn, ja neljä kertaa, vieläpä ilman että ruoalla houkutteli. Ja ensimmäisellä kerralla olin koirien kanssa tässä, ja tänne sekaan se vain neiti hyppeli. :D

Ihana oli tänään seurata muutenkin minkälainen yhtäkkinen vapautuminen Amiella tuli. Se on kovasti  pitkästä aikaa hypellyt pitkin poikin, haistellut joka paikkaa ja käynyt meitäkin haistelemassa. Varsinkin Jarin kimpussa se on ollut ja hyppinyt päällä.

Jessekin kävi tässä päivystyksessä kun oli syönyt niin paljon heinää. Ruoka ilmeisesti oli alkanut närästää, joten poika päätti ensin vetää kanin heinät, ja sitten päälle pihalta kaiken mitä suuhunsa pystyi rouhimaan estoista huolimatta. Illan jatkunut pahoinvointi sai minut viemään sen lääkäriin. Kuulemma pahoinvoinnista johtuu, mutta tunnen koirani eikä se ollut normikipua ja lääkärin kanssa aiottiin oksetuttaa se varmuudeksi,  Tuli iso kasa heinää, ja suolitukosriski on tuollaisessa lähes varma. Joten jos emme olisi menneet sunnuntaiyönä päivystävälle, oltaisi pari päivää myöhemmin maattu leikkurin pöydällä. Sinänsä olisi ollut ihan mielenkiintoista hoitaa oman koiran anestesianvalvonta..

Nyt poika voi hyvin. :)

Amien kuulumisia

Tyttö on kotiutunut yllättävän nopeasti. Päivästä se viettää valtaosan häkin ulkopuolella, joko tutkien paikkoja tai nukkuen. Kuitenkin huomaa että häkki on jonkunlaiseksi turvapaikaksi muodostunut, sillä aina säikähtäessään ryntää sinne. Siellä käydään myös syömässä ja papanoimassa.   Kovasti on myös yrittänyt häkin taakse tehdä kulkuväylää. Mietinkin että sinne voisi jonkun tarpeeksi ison putken laittaa mistä pääsisi kulkemaan. Ja kanithan tykkäävät nimen omaan kaksiaukkoisista koloista, joten se voisi olla turvallinen.

Nyt sitä ollaan jo kovasti rohkaistuttu. Koiraakin on käyty haistelemassa ihan vapaana, ja häkin läpi uskaltaa vielä paremmin.    Koiratkaan ei enää ole ihan niin kiinnostuneita tästä, pystyvät jopa makaamaan rentona samassa huoneessa kun Amie on häkissä.    Amie on muuten ollut koko ajan irti, ainoastaan yöt olen pitänyt häkissä. Positiivinen yllätys kuinka rohkea tämä mimmi on <3

Amie on kotona!

Eilen lähdettiin viimeisen työpäiväni (nyyh) jälkeen ajamaan Sipoon suunnille kania hakemaan. Kanin entinen omistaja oli erittäin mukava ja tuntui tietävän niistä paljon, sellaiselta ihmiseltä on aina mukava hankkia eläin. Ei ollut kiire päästä kanista tai minusta eroon. Hän kertoi vähän lisää Amien luonteesta ja asioista joita on hyvä huomioida, ja Amien tuleva koti myös miellytti häntä. Rupateltiin tovi kanilassa ja Amie hyppi siinä vapaana.  

  Mukaan saatiin Amien 'irtaimisto' + pussillinen tuttua ruokaa, sekä
tietysti sukutaulu.

Amie totuttelee nyt häkissä uuteen ympäristöönsä. Laitoin kuljetusboxin ovi auki häkkiin, että saa tulla ulos siitä kun siltä tuntuu. Tyttö joutui kuitenkin nököttämään tuossa pikku laatikossa monta tuntia, joten on siitä voinut ehtiä tulla jo turvallisempi paikka.

Kaninhäkki on makuuhuoneessa ja koirat eristettiin aidalla pääsemästä liian lähelle ahdistelemaan. Illalla saivat vuorotellen käydä vähän haistamassa ja kummastelemassa häkkiä, ja taisi vähän ahdistaa koiria kun ketään ei kuitenkaan näkynyt missään.  Aamulla sitten heräsin hiljalleen Jessen vinkumiseen aidan takana -  Amie oli tullut boxista ja istui pahvilaatikosta tehdyn pesämökin päällä. Ruoka oli maistunut, papanat oli laatikossa ja tyttö utelias ja valmiina kohtaamaan uuden maailman. Kerran jo meinasi häkistäkin lähteä kun ovi oli hetken auki. Kovasti tekisi mieli jo päästää tutustumaan laajemmin uuteen kotiin, mutta pidetään nyt tuolla pari päivää niin saavat kaikki kolme tottua ajatukseen toisistaan, ja Amie tietenkin omaan rauhapaikkaansa. Yhteiselo on siis alkanut täällä rauhaisasti. 

Boxiin laitoin lisää heinää, ruoka-ja vesikuppikin oli yön ihan
     kopan suulla, mutta kerran on jo vessalaatikollakin käyty niin
 päätin siirtää ne tuohon vähän kauemmas. 

          Sieltä sitä vielä tullaan maailmaa valloittamaan. Parempia kuvia sitten kun neiti tahtoo astua parrasvaloihin ;)

Vilkku & Torben

Tämä komea herraskani ei ole meidän, vaan miehen siskontytön. Vilkku opettelee kuinka sitä kanin kanssa ollaan. Ihan on sopivan kokoinen häkki Torbenilla kun koirakin menee helposti :D

Meille tulee kani!

Niin, meille on tulossa kani kuun lopusta. Kokemukseni kaneista ovat rajalliset; lapsena isän luona meillä asusti ruskea Nöpö-tyttö. Se tuli toimeen kissan ja koiran kanssa, joten odotukset ovat nyt minulla sen suhteen korkealla. Nyt hiljattain mieheni siskontyttö sai ensimmäisen pupunsa, ja koirien kanssa ollaan käyty ihmettelemässä ja silittelemässä tätä komistusta. Tulevatkin nuoremman koirani kanssa hyvin toimeen. Ne leikkivät, makaavat vierekkäin, koira pesee kanin korvat jne.  

 Myös työn puolesta on tullut opittua paljon, lähinnä teoreettista tietoa  käyttäytymisestä, sairauksista jne. Toki kaniasiakkaita käy ajoittain lääkärissä, jolloin olen aina ängennyt väkisin hoitotoimenpiteisiin pitelemään jotta näppituntuma paranee ja opin sopivan voiman kiinnipitoon. 

Blogini alku kertoo siis elämäni ensimmäisen kanin hankinnasta, joten kanin ostoa suunnittelevat: tästä voi olla hyötyä. En mene lupaamaan että kerron paljoa siitä mitä tarvitsee tietää, mutta varmasti kirjoitan yllättävistä asioista, pettymyksistä, raharei'istä ja ihanista hetkistä joihin en itse ollut osannut varautua. Jollekkin pupua harkitsevalle tästä voi olla hyötyä ja avata silmiä.  Toivon mukaan joku saa edes vähän iloa päiväänsä. :)

Tämmöinen yksiö nyt odottaa asujaa. Tarkoitus on pitää kania vapaana aina meidän kotona ollessa, ja nähtäväksi jää onko tämä liian pieni suhteessa tulevaan yksinoloaikaan, joka ei siis vielä ole tiedossa. Onneksi tähän saa helposti viritettyä jatkoa, tuossa häkissä on nimittäin toinen ovi vasemmassa sivussa. Ja koiranhäkkihän se oikeasti on. :) Myös jonkinnäköinen pieni yläkerta/parvi olisi kiva viritellä joko kulmaan tai ihan takaseinästä eteen levyllä.

                                    Tavarat on hommattu valmiiksi, enää puuttuu kani. 
                               Ps, tuleva murumme on tyttö: valkoinen mustin merkein,
                                      joten tottakai sillä pitää olla pinkit siivousvehkeet!


Nämä ratkaisut on varmaan aika väliaikaisia kaikki. Saa nähdä miten toimii käytännössä koiranhäkki kanin asumuksena, pahvilaatikko pesänä ja matto pohjamateriaalina.. Kuulostaapa köyhältä, vaikka häkkikin on varta vasten tähän tilattu alle 2kk sitten.

Blogin käynnistelyä

Noniin, nyt on sitten aloitettu uusi blogi uusin tuulin.

Eläinihmisenä jostain syystä nautin (kuten kaikki tämän elämäntyylin edustajat) karvaisten kavereideni seikkailuista, toilailuista, niiden aktivoinnista kaiken maailman kyhäelmin - ja erityisesti kaiken sen jakamisesta muun maailman nähden. Surkea olen kuvia ottamaan, enkä mitään järkkäriä omista, mutta ajatus on tärkein kunhan tunnelma välittyy (omasta mielestään). Facebookissa koirien kuulumisia ja kuvia ei enää tule niinkään harrastettua, kun ei siellä taida kovin monella kiinnostaa mitä ne tai rottani tänään tekivätkään.

Ihmisten mielenkiinnon kohteet ovat niin erilaisia että tällaiset 'suppea-aiheiset' päivitykset, tarinat ja kuvat on mielestäni hyvä siirtää kohteliaasti pois tukkimasta heidän päiväänsä. Itselläkin kyllästyttää katsella päivästä toiseen jonkun fb-mamman niin ihania lapsikuvia, jotka ovat kaikki ihan samanlaisia. Ja onhan se Facebook jo vähän out..

Faceen päivitän tästä lähtien vain omia kuulumisiani. Olkoon nämä sivut eläimilleni. Täällä niiden kuulumisia saa seurata ne jotka tänne vahingossa eksyvät, ne joilla aihe kiinnostaa, sekä ne ihanat ystävät, joita suorastaan tulen pakottamaan tänne kun on niin ihania kuviakin laitettu taas.