Hammaspiikkiä?

Yhtenä aamuna laitoin merkille, ettei kanin heinä ollut vähentynyt entiseen tahtiin. Kun tarkemmin katselin, syöminen oli hitaampaa, ja lopulta papanat pienenivät ja tulotahti harveni. Ensi hätään annoin tuoreruokaa, ja se onneksi maistui. Tuhatjalasta kipaisin myös Critical Care pussin ja sitä Amie joi ihan itse kupista. Kovaa näytti olevan vaikea syödä ja kuolaa alkoi myös jossain välissä valua. Etuhampaat olivat ok, mutta takahampaissa tunsin posken läpi pientä hammaspiikkiä. Varasin ajan paikkakuntamme eräälle enemmän kaneja hoitaneelle lääkärille. Nukutettiin tyttö ja kun suuhun päästiin kurkistamaan, ensimmäisenä murheena ei ollutkaan hammaspiikki. Se oli metallipiikki.

Kyseessä on 7cm pitkä taipumaton metalli'neula', joka oli uponnut osin kielen viereen lihakseen. Ei ole mitään tietoa mistä kani on sellaisen suuhunsa päässyt poimimaan, kumpikaan meistä ei tunnistanut sitä, mutta Jari veikkaili että voi olla remppamiehien jäljiltä. Otettiin siis piikki pois, ja tyhjennettiin ruoantäyteinen onkalo jonka se oli saanut aikaan sekä poltettiin pienemmäksi. Hammaspiikit poistettiin sitten lopuksi. Huono syönti ei siis johtunut hampaista vaan piikistä joka - kuten kuvitella voi - vaikeutti asiaa.  Nyt Amie on antibioottikuurilla.

Aloitin opinnot toisella paikkakunnalla, ja yövyin siellä kolme vuorokautta. Kun tulin kotiin, huomasin että poskessa törröttää irtokarvaa. Tutkailin tarkemmin ja huomasin että poskessa oli patti, ruven tapainen. Se oli ihon ulkopuolella. Ajattelin seurata asiaa ja ottaa maanantaina yhteyttä meitä hoitaneeseen lääkäriin. Seuraavana aamuna kun kani tuli puskemaan kättä kerjätäkseen rapsutuksia, huomasin että rupi oli yli sentin mittainen ja sojotti poskesta pahemmin kuin eilen. Se oli ohutta 'rupivanaa'. Amie antoi hienosti tutkailla, ei se kipeä ainakaan ollut. Ruven juuresta, ihosta puski mätää. Pasteurellan puhkeamista pelkäsin jo ennen lääkärikäyntiä, mutta nyt se vasta iski tajuntaan. Varovasti otin ruven karvanipusta kiinni ja kokeilin, ja se irtosi vetämällä.

Nyt poskessa on noin puolen sentin reikä joka sisältää mätää. Antibioottikuuri onneksi on menossa, mutta täytyy vielä soittaa lääkärille ja kysyä kannattaako sitä lähteä vaihtamaan, pidennetään ainakin nykyistä kahden viikon kuuria. Koetan sillävälin itse saada putsattua haavaa.

Amien vointi on onneksi pirteä, ja se on luonteeltaan piikin poiston jälkeen taas reipas, liikkuvainen ja kovin hellyydenkipeä! Tätäkin kirjoittaessa neiti istuu vieressä, herkuttelee ja tökkii lisää rapsutuksia. Katsotaan miten nyt käy.