Amien kanssa on edistytty tosi paljon. Kynnet kyllä ovat aika pitkät ja ne pitäisi kohta päästä leikkaamaan, mutta odotus ja kärsivällisyys alkaa palkitsemaan. Koiratkin pystyvät olemaan ihan rauhallisina ja makaamaan vain vaikka kani hyppisi vieressä. Tänään Amie tuli ensimmäistä kertaa sänkyyn, ja neljä kertaa, vieläpä ilman että ruoalla houkutteli. Ja ensimmäisellä kerralla olin koirien kanssa tässä, ja tänne sekaan se vain neiti hyppeli. :D
Ihana oli tänään seurata muutenkin minkälainen yhtäkkinen vapautuminen Amiella tuli. Se on kovasti pitkästä aikaa hypellyt pitkin poikin, haistellut joka paikkaa ja käynyt meitäkin haistelemassa. Varsinkin Jarin kimpussa se on ollut ja hyppinyt päällä.
Jessekin kävi tässä päivystyksessä kun oli syönyt niin paljon heinää. Ruoka ilmeisesti oli alkanut närästää, joten poika päätti ensin vetää kanin heinät, ja sitten päälle pihalta kaiken mitä suuhunsa pystyi rouhimaan estoista huolimatta. Illan jatkunut pahoinvointi sai minut viemään sen lääkäriin. Kuulemma pahoinvoinnista johtuu, mutta tunnen koirani eikä se ollut normikipua ja lääkärin kanssa aiottiin oksetuttaa se varmuudeksi, Tuli iso kasa heinää, ja suolitukosriski on tuollaisessa lähes varma. Joten jos emme olisi menneet sunnuntaiyönä päivystävälle, oltaisi pari päivää myöhemmin maattu leikkurin pöydällä. Sinänsä olisi ollut ihan mielenkiintoista hoitaa oman koiran anestesianvalvonta..
Nyt poika voi hyvin. :)