Toinen lääkärireissu

Mietin pitkään lähdenkö viemään Amien uudelleen lääkäriin posken patin takia, josta kirjoitin aiemmin. Ajattelin että metallipiikki on voinut tehdä jotain kudosvauriota poskeen ja ehkä siinä on vain joku tulehdus ja meneehän sillä antibiootti että kyllä se lähtee pois. No, tuota pitkää rupea ei enää muodostunut eikä mätää tullut, haava meni oikeastaan umpeen, mutta patti tuntui siirtyneen syvemmälle ja oli kovempi ja isompi kuin aikaisemmin. 'Ensiavuksi' liuotin veriruven paiseen päältä ja imin ne vähät mädät mitä sain, ruiskulla. Neiti antaa niin hienosti hoitaa! Totesin että on pakko saada aika, oli se pasteurella tai ei, ettei mahdollisesti leviä hammasjuuriin tai leukaluuhun.

Saatiin aika tälle aamulle puoli kymmeneksi, rauhoitettiin saman tien ja Amie lähti lääkärin matkaan. Puoli tuntia kului, jonka jälkeen lääkäri kertoi mikä siellä suussa oli tilanne. Kieli ja suu muutenkin oli parantunut viime käynnistä tosi hyvin. Paise ei ollut hampaassa eikä leuassa vaan poskessa vain, luultavasti se on mekaanisesti sen metallipiikin aiheuttama eikä stressiperäinen pasteurella. Eikä se ollut edes puhjennut suuhun päin.Toisella puolella oli vähän hammaspiikkiä jotka napsastiin taas pois. Haava puhkaistiin, tyhjennettiin ja puhdistettiin. Halusin ensin että viljeltäisiin näyte, mutta ilmeisesti Pasteurella-epäilyt menevät Saksaan asti eikä hinnoistakaan ollut täyttä varmuutta, päätimme katsoa tehoaako Amiella nyt päällä oleva Baytril. Hoito on jokatapauksessa sama oli se Pasteurella tai ei. Jos ei tepsi, sitten on vuorossa leikkaus. Joidenkin mielestä se on silkkaa typeryyttä lähteä operoimaan kania, mutta itse olen siitä huolen luvannut pitää. Ja onneksi koirat ovat tulleet halvoiksi lääkärin suhteen *koputtaa puuta*. Amie kompensoikoon, ja tuotahan ei pikkupöpöt kaada.

Nyt toivutaan anestesiahuuruista kovaa vauhtia. Kurkkua syödään minkä ehtii, ja oli kuulemma heti herättyään alkanut boksissa möykätä pyyhkeen kanssa sisustaessa. Viimeksi ei meinannut rauhoitus edes tehota kunnolla, ja suonensisäisen nukutusaineenkin saatuaan jaksoi vängätä suunavaajia pois. Veikkaan että se johtuu hyvästä yleiskunnosta, onhan Amie kisannut =) On se sissi <3.

Hammaspiikkiä?

Yhtenä aamuna laitoin merkille, ettei kanin heinä ollut vähentynyt entiseen tahtiin. Kun tarkemmin katselin, syöminen oli hitaampaa, ja lopulta papanat pienenivät ja tulotahti harveni. Ensi hätään annoin tuoreruokaa, ja se onneksi maistui. Tuhatjalasta kipaisin myös Critical Care pussin ja sitä Amie joi ihan itse kupista. Kovaa näytti olevan vaikea syödä ja kuolaa alkoi myös jossain välissä valua. Etuhampaat olivat ok, mutta takahampaissa tunsin posken läpi pientä hammaspiikkiä. Varasin ajan paikkakuntamme eräälle enemmän kaneja hoitaneelle lääkärille. Nukutettiin tyttö ja kun suuhun päästiin kurkistamaan, ensimmäisenä murheena ei ollutkaan hammaspiikki. Se oli metallipiikki.

Kyseessä on 7cm pitkä taipumaton metalli'neula', joka oli uponnut osin kielen viereen lihakseen. Ei ole mitään tietoa mistä kani on sellaisen suuhunsa päässyt poimimaan, kumpikaan meistä ei tunnistanut sitä, mutta Jari veikkaili että voi olla remppamiehien jäljiltä. Otettiin siis piikki pois, ja tyhjennettiin ruoantäyteinen onkalo jonka se oli saanut aikaan sekä poltettiin pienemmäksi. Hammaspiikit poistettiin sitten lopuksi. Huono syönti ei siis johtunut hampaista vaan piikistä joka - kuten kuvitella voi - vaikeutti asiaa.  Nyt Amie on antibioottikuurilla.

Aloitin opinnot toisella paikkakunnalla, ja yövyin siellä kolme vuorokautta. Kun tulin kotiin, huomasin että poskessa törröttää irtokarvaa. Tutkailin tarkemmin ja huomasin että poskessa oli patti, ruven tapainen. Se oli ihon ulkopuolella. Ajattelin seurata asiaa ja ottaa maanantaina yhteyttä meitä hoitaneeseen lääkäriin. Seuraavana aamuna kun kani tuli puskemaan kättä kerjätäkseen rapsutuksia, huomasin että rupi oli yli sentin mittainen ja sojotti poskesta pahemmin kuin eilen. Se oli ohutta 'rupivanaa'. Amie antoi hienosti tutkailla, ei se kipeä ainakaan ollut. Ruven juuresta, ihosta puski mätää. Pasteurellan puhkeamista pelkäsin jo ennen lääkärikäyntiä, mutta nyt se vasta iski tajuntaan. Varovasti otin ruven karvanipusta kiinni ja kokeilin, ja se irtosi vetämällä.

Nyt poskessa on noin puolen sentin reikä joka sisältää mätää. Antibioottikuuri onneksi on menossa, mutta täytyy vielä soittaa lääkärille ja kysyä kannattaako sitä lähteä vaihtamaan, pidennetään ainakin nykyistä kahden viikon kuuria. Koetan sillävälin itse saada putsattua haavaa.

Amien vointi on onneksi pirteä, ja se on luonteeltaan piikin poiston jälkeen taas reipas, liikkuvainen ja kovin hellyydenkipeä! Tätäkin kirjoittaessa neiti istuu vieressä, herkuttelee ja tökkii lisää rapsutuksia. Katsotaan miten nyt käy.